On varmasti saakutin hienoa olla mies, vai onko?

Renkaanvaihtamisen taito Y-kromosomissa. Naiset ovat tämän suhteen kuin kanoja, lennetään epävarmasti räpytellen tekniikan maailmassa ja sekin tuskin välttävä suoritus saavutetaan vain ankaralla harjoittelulla tai pattitilanteen adrenaliinihöyryissä. Kirves pään ja kaulan välissä.

Johtajan huoneessa on yleensä pallit pallin päällä ja tie presidentinlinnaan kynnettiin naisille avoimeksi sadassa vuodessa. Hyvä kun ei sentään kynnykseen kompastuttu.

"Miehethän ne maailmaa pyörittävät, tyttö hyvä. Pysyisit sinäkin kotona, kuten kaikki naiset ennen." Näin sanottiin minulle keskustelussa, joka ei muulta osaltaan ollut järin huomionarvoinen. Provosointi iski kirveensä kiveen siinä mielessä, että satun olemaan erittäin samaa mieltä.

Väite nro 1. Miehet pyörittävät maailmaa.

Kyllä. Miehet laativat sääntömme suoraan tai välillisesti hyväveli-verkostonsa suosiollisella avustuksella. Olkoon vain naisten osuus johtajista saavuttanut marginaalista jalansijaa, mutta kynnysmattojahan tässä vielä ollaan. Mutta kuten ajattelussaan ansioituneet ihmiset yleensä vaativat, asian toista puolta voitaisiin myös tarkastella hieman lähemmin. Yhteiskunnan yläluokan, eli siis Fortumin optiomiljonäärien, vastakohta on tietenkin yhteiskuntamme pohjasakka, rikolliset, alkoholistit sekä huumeidenkäyttäjät. Turha kai sanokaan, että suurelta ja suurimmalta osin he ovat miehiä. Huomattavan suurelta. Lyhyen yhteenvedon vieläkin lyhyempänä yhteenvetona voimme siis sanoa, että miehet rakentavat yhteiskuntaa ja ovat itse siihen huonoimpia sopeutumaan. Rähinöiviä, väkivaltaisia ongelmayksilöitä heti, kun pari seinää kaatuu päälle.

Väite nro. 2: Naisten tulisi pysyä kotona.

Olettaisin tämän väitteen sisältävän kaikki ne totutut stereotypiat, eli lasten kasvatuksen yms. Miten voisin kumota tämän, kun analysoidaan ensimmäistä kohtaa. En minä halua lasteni lähelle useimmiten äkkipikaista seksuaalirikollista, joka tarttuu pulloon heti kun vähän elämä potkaisee ohimoon. En halua miehen kasvattamaa lasta.

Ajatellaanpa vaikkapa perhettä, joka on hankkimassa koiraa; rotu valikoidaan useimmiten luonteen perusteella. Vastakkainasettelussa rottweiler hyvin usein häviää labradorinnoutajalle ja hyvin ymmärrettävistä syistä. Mutta muistakaamme poikkeukset. Niin miehissä kuin koirissa.

(Voisinpa kehitellä tästä uudenmallista feminismiä! Harmillisen todennäköisesti perinteiset femakot heittelisivät minua palavilla rintaliiveillä. Ja harmillisen todennäköisesti mielenkiintoni ei pysyisi kovin pitkään yllä.)